Ruokalautasen ääressä on helppo jakaa ajatuksensa,
purkaa vastapäätä istuvalle mielipahansa tai toiveensa.
Lapsi katsoo minua kirkkain silmin, sanoo:
"Kuule, ope, minulla on asiaa.
Kun minun isä, se on aina feisbuukissa.
Vaikka se juttelee mun kanssa,
se on silti feisbuukissa koko ajan.
Oon sanonu sille, että lopeta se jo,
mutta se ei lopeta.
Ei se oikeesti kuuntele mua."
***
Miten paljon olen tuolta lapselta
vuoden mittaan oppinutkaan!
Monet ruokapöytäkeskustelut
ovat saaneet hymyn huulilleni,
toiset - kuten tämä - eivät hymyilytä.
Voi meitä aikuisia - sokeita ja kuuroja!
***
Taivainen Isäni,
kiitos, että sinä sentään kuuntelet
jokaista vilpitöntä lastasi,
jolla on sinulle asiaa.
"Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan,
eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan,
vaan teidän pahat tekonne
erottavat teidät Jumalastanne,
niin ettei hän kuule. "
(Jesaja 59:1-2)
