sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Linnuista oppia


"Oi, katsohan lintua oksalla puun,
se laulaa niin kauniisti aina.
Se Korkeimman kiitokseen aukaisee suun,
sen mieltä ei huolet ne paina.
Se laulaen Luojaansa kiittää."


Liki 150 vuotta vanhat laulun sanat
ovat yhä ajankohtaiset ja sopivat. 
Muutama päivä sitten katsoin kahtakin lintua,
jotka eivät olleet oksalla eivätkä edes puussa.
Kirjosieppo ja talitintti härnäsivät toisiaan ensin ilmassa,
sitten siirtyivät nurmikolle tositoimiin ja höyhenet pöllysivät.
Eikä siinä kyllä laulusta, saati kauniista laulusta, ollut tietoakaan,
vaan melkoinen mekkala oli muuten, kun lintuset samasta pesäpuusta
ilmeisesti kisailivat ja toisiaan höykyttivät. 
Sellaisiahan mekin ihmiset olemme, 
vaikka voisimme olla myös tuon laulun linnun kaltaisia.  

"Kai kaikilla päivillä murheensa on, 
vaan Herra ei liiaksi anna.
Kun vain Isän armo on muuttumaton,
en huomisen huolia kanna
- mä kalliimpi lintuja taivaan."

(Sigismund Chr. Dick, 1868)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti