torstai 19. lokakuuta 2017

Rauhaa ja rikkautta


Metsäpolulla
rikkomaton rauha,
värien skaala kirkkaasta tummaan,
kostea ilma hyvä hengittää.


Miten rikkaaksi
tunnenkaan itseni:
tuhannet ruskalehdet,
vesien välke,
auringon säteet puiden lomasta.
Rakas ihminen mukana matkassa,
yhteiset elämykset kotimaan luonnossa
- rakkaus on rikkautta.



perjantai 13. lokakuuta 2017

Lomalla


Loma
- mikä ihana sana!
Loma velvollisuuksista,
pitkistä työmatkoista,
raportoinneista, koulutuksista,
hälyisistä käytävistä.
Mutta ei loma
ihmisyydestä, kasvamisesta,
jokapäiväisestä ihmettelystä,
kiitollisuudesta.
Niistä en voi, enkä halua ottaa lomaa.

Kaikille loman viettäjille tai sitä kaipaaville:
"Vihreille niityille Hän vie minut lepäämään,
virvoittavien vetten tykö Hän minut johdattaa...
vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa,
en minä pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani."
(Raamattu, Psalmi 23)



keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Armo suuri ihmeinen


Tämän päivän mietteet 
Jumalan ihmeellisyydessä ja armossa.
Tässä englanniksi ja venäjäksi
kauniilla maisemilla höystettynä.

maanantai 25. syyskuuta 2017

Ikävä


Melkein nelivuotias
kultakutri pää tyynyllään
rutistaa pehmoheppaansa:
"Minulla on ikävä taivaaseen".
"Niin minullakin",
vastaan silittäen poskeaan.

"Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa,
myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämiinsä..."
(Raamattu, Saarnaaja 3:11)

maanantai 18. syyskuuta 2017

Korsi kalliolla


Nämä tuuliset rannat
joskus niin viimaisia,
että vahvinkin korsi taipuu. 
Entinen ehdottomuus karisee,
inhimillisyys erehdyksineen
saa nöyrtymään vahvemman edessä.

Silloin, kun nokka melkein viistää maata,
terälehtien kauneus haalistuu ja
usko omaan vahvuuteen horjuu -
voi, kunpa silloin muistaisimme, 
että kallio allamme kestää. 
Ei se sieltä mihinkään katoa,
vaikka joskus irtohiekkaan haututuukin. 
Ja sitten, kun raikkaat vedet huuhtovat kallion pintaa,
kaikki irtonainen ja turha häviää.
Jää vain itse kallio, 
luja ja lämmin.


tiistai 12. syyskuuta 2017

Myrskyssä


Myrskyt ovat väistämättömiä.
Ne tulevat ja menevät,
sateet, tuulet, tulvat
ja lehdet lentävät.
Elämän pienet ja isot tyrskyt
sekoittavat arjen, vievät voimat. 

Voi, kunpa silloin voisin kuulla
ne sanat, joilla eräskin myrsky tyyntyi:
"Vaikene ja ole hiljaa!"
Jeesus teki sen kauan sitten
ja tekee yhä edelleen.
Sinulle ja minulle,
jos vain huudamme
häntä avuksi. 

Psalmissa 50 sanotaan:
"Avuksesi huuda minua hädän päivänä,
niin minä tahdon auttaa sinua,
ja sinun pitää kunnioittaman minua".


torstai 7. syyskuuta 2017

Hiljaisuus puhuu


Kaiken kiireen ja hälyn keskellä
meitä kutsutaan hiljentymään.
Korvat ja silmätkin 
kaipaavat välillä täydellistä lepoa.
Sulje some, silmät myös,
anna ajatusten lentää vapaana,
nauti hiljaisuudesta. 

Voi olla, että kuulet jotain,
mitä et koskaan uskonut kuulevasi. 
Ehkä saat kuulla hiljaisuudessa
Jumalan äänen. 
Lempeän, rakastavan, armollisen. 
Ja Hän, joka huolehtii kukista ja perhosista,
kantaa myös sinua.