sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Odottamisen vaikeus ja ilo


Miten usein löydänkään itseni
kärsimättömänä kipuilemasta,
kun pitäisi jaksaa odottaa!
Odottaminen
on läksy,
jonka oppiminen 
voi kestää koko elämän.
Miksi en huomaa odottaessani,
että voisin ihailla maisemia,
nähdä kaiken kauneuden
siinä lähellä, ympärilläni?

Taas minua muistetaan tästä:
"... ne, jotka Herraa odottavat,
saavat uuden voiman,
he kohottavat siipensä kuin kotkat.
He juoksevat, eivätkä näänny,
he vaeltavat, eivätkä väsy."
(Raamattu, Jesaja 40:31)



keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Oma maa mustikka


Etelän kukkaloisto
vaihtui oman pihan ihanuuksiin.
Mitä enemmän maailmalla reissaan,
sitä vakuuttuneempi olen siitä,
että vanha sanonta pitäisi kääntää päälaelleen.
Minulle muu maa on mansikka,
se makea ja kesän ensimmäinen herkku,
mutta oma maa on mustikka,
se terveellinen ja niin suomalainen.
Kiva on nähdä maailmaa, 
mutta aina niin ihana on palata kotiin.


maanantai 12. kesäkuuta 2017

Aurinkoenergiaa


Miten kiitollinen taas olenkaan,
kun sain nähdä taas tuon ihanan maan,
ja astella verkkaan hiekkarannoilla, 
kulkea kapeilla kivikaduilla.
Sain tuntea lämmön auringon,
kerätä "reppuun" sitä varaston,
jotta jaksan taas sateet kotimaan
- silti mieli palaa Espanjaan. 



perjantai 2. kesäkuuta 2017

Loman kynnyksellä


Olkoon kylmä ja kolea,
olkoon pilviä paljon,
ei sekään haittaa, sillä
Suvivirttäkin on jo veisattu.
Niin, ja pilvien takana on aina
kirkas taivas valoa täynnä.

Työntäyteinen kevät
on viimeistä niittiä vaille
valmiiksi saatettu
ja loma on askeleen päässä.
Kutkuttava tunne vatsanpohjassa
tietää seikkailuja siellä ja täällä. 
Kiitollisuus menneestä ja 
toisaalta tulevasta vapaasta
saa sydämen sykkimään onnesta.


tiistai 30. toukokuuta 2017

Iloa etsimässä


Mistä löytää ilo,
kun kipu kalvaa, vettä sataa,
mieli on mustana tai muuten vain murjottu?
Arjen pienistä asioista;
lapsen viestistä, päivän lehdestä,
kuumasta kupillisesta, puhtaan pyykin tuoksusta,
hiljaisuudesta huoneessa.
Ja lopulta tästä tietoisuudesta:

Ilo Herrassa on minun voimani.
(Raamatun Nehemiaa 8:10 mukaillen)

Ja tästäkin sen ilon löytää, väreistä ja ilmeistä
(taideteos jossain Gennesaretin järven rannalla):


maanantai 29. toukokuuta 2017

Avautumaton


Aina ei juuri se ovi aukeakaan,
jonka luona kolkutan ja
 yritän päästä oven toiselle puolelle. 
Joskus on hyväksyttävä,
että odottaminen jatkuu,
tai sitten on etsittävä joku toinen ovi. 

"Elämäänsä tyytyväinen on rikas"
on joku joskus sanonut. 
Niinpä tässä ja nyt on hyvä,
eikä avautumaton ovi haittaa. 

Uusia ovia etsiessä voi vaikka ihailla
vanhan kauneutta.


sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Linnuista oppia


"Oi, katsohan lintua oksalla puun,
se laulaa niin kauniisti aina.
Se Korkeimman kiitokseen aukaisee suun,
sen mieltä ei huolet ne paina.
Se laulaen Luojaansa kiittää."


Liki 150 vuotta vanhat laulun sanat
ovat yhä ajankohtaiset ja sopivat. 
Muutama päivä sitten katsoin kahtakin lintua,
jotka eivät olleet oksalla eivätkä edes puussa.
Kirjosieppo ja talitintti härnäsivät toisiaan ensin ilmassa,
sitten siirtyivät nurmikolle tositoimiin ja höyhenet pöllysivät.
Eikä siinä kyllä laulusta, saati kauniista laulusta, ollut tietoakaan,
vaan melkoinen mekkala oli muuten, kun lintuset samasta pesäpuusta
ilmeisesti kisailivat ja toisiaan höykyttivät. 
Sellaisiahan mekin ihmiset olemme, 
vaikka voisimme olla myös tuon laulun linnun kaltaisia.  

"Kai kaikilla päivillä murheensa on, 
vaan Herra ei liiaksi anna.
Kun vain Isän armo on muuttumaton,
en huomisen huolia kanna
- mä kalliimpi lintuja taivaan."

(Sigismund Chr. Dick, 1868)